Light

1 & 2. I have celebrated Father's Day with my family, my sister and my new roommate Sabina in the picture with me ;) /Olen viettänyt isänpäivää perheen kanssa, kuvassa siskoni ja uusi kämppikseni Sabina ;) 3. Early morning before going to the Uni at my new home /Aikainen aamu uudessa kodissa ennen yliopistolle marssimista 4. Writing my Bachelor's thesis about Atopic dermatitis/ Kandidaatin tutkielman väsäilyä aiheesta atooppinen dermatiitti :)

Pictures about my parent's and my both own homes, paint jars, new awesome shoes, surprise chocolate after a long day, family dinner, sore legs after a work out, roses and a oatmeal made with apples. /Kuvia porukoilta ja kummastakin omasta kodistani, maalipurkeista, uusista parhaista nilkkureista, yllärisuklaasta pitkän päivä jälkeen, perheen yhteisestä päivällisestä, lepohetkestä salitreenin jälkeen, ruusuista ja omenaisesta aamupalapuurosta.

We are living the darkest season of the year now here in Finland. I thought I could share these pictures I took with my Lumia a month ago about this beautiful, colourful, cheerful and refreshing season of the year- the Autumn. When I think that I've got enough of the darkness during my days I always go back to those seasons that cheer me up. Why are autumn and spring in my mind more often than summer? I choose autumn because of it's colours and fresh air. It's that time of the year when nature has put on it's most beautiful dress on. Spring is the second one because it has hope in it and it symbols a new life, new beginnings and we all start waiting for the summer to start! It's just amazing how everything beautiful starts coming through the grey and white, making colours pop up so brightly everywhere around us. We notice them much better after a long winter. Birds come back to sing to us, sun starts shining more often making us all full of energy! Right now I'm missing that one thing that makes every season of the year beautiful and it's the Sun.

I got myself more than I year ago  a wake-up light from Philips that has also a radio integrated in it. I really don't know how I would cope without it during my mornings ans even evenings. I think I wouldn't. I have noticed that it has been the best buy I have ever made and the reason to that is simple. It is the thing that makes me more cheerful during the early mornings and my days, makes sure that I have enough energy to study and it really keeps me far away from the Winter Depression that is really in common in places where the amount of light is adequate. It really helps me to wake up at any time and the light it gives it just perfect as a make up- light too! It's the secret how to make sure that your make up looks good even when you have no real natural light to help you ;) Sometimes I think that I should get one to the toilet to keep me a company when I brush my teeth and another in the kitchen to light my breakfast up! If you have already started to make a wish list, this is something I recommend from the bottom of my heart :) !

Follow our blog on Bloglovin!

Koska nyt eletään sitä suomen ankeinta aikaa vuodessa valon suhteen. Ajattelin jakaa teille nämä omat otokseni, jotka otin puhelimellani sen kauniin värikkään, piristävän ja raikkaan syksyn tekeleistä. Itse palaan aina muistelemaan syksyä ja kevättä kun tuntuu että päivän aikana ei ehdi nähdä muuta kuin mustaa, sillä lumikaan ei ole vielä satanut maahan valaisemaan päiviä. Miksi juuri syksyä ja kevättä, mutta ei kesää? Syksyä sen väriloiston ja raikkauden vuoksi, se on sitä aikaa kun luonto on kaikkein kauneimmillaan kaikkine väreineen. Kevättä puolestaan sen toiveikkuuden ja uuden elämän vuoksi, kaikki kaunis alkaa pikkuhiljaa puskemaan ja kukkimaan harmauden ja loskan läpi. Kaikki värit havaitaan paljon helpommin- entistä kauniimpina, onhan edellisestä väriloistosta ollut jo aikaa!, linnut aloittavat viserryksen ja aurinko alkaa paistamaan vain useammin ja lämpimämmin saaden kaikkiin meihin virtaa. Juuri tällä hetkellä kaipaisin sitä yhtä asiaa mikä tekee kaikista vuodenajoista ja päivistä kauniita- huolimatta siitä mikä vuodenaika on kyseessä. Kyseessä on se energian tyyssija, kaiken pirteyden ja voiman valaja Äiti Aurinko. 

Hankin itselleni n. yli vuosi takaperin Philipsin kirkasvalolampun, missä on integroituna myös radio. En tiedä miten pärjäisin ilman sitä aamuisin ja joskus jopa iltaisin. Olen huomennut, että se on ollut ehkä elämäni paras ostos. Syy on yksinkertainen: Se on asia minkä avulla olen pirteämpi aamuisin ja päivisin, jaksan opiskella ja tunnen että pimeys ei vedä tätä tyttöä maahan mukanaan. Se auttaa heräämään vaikka aamu 5 pirteänä, sen antama valo on täydellinen meikkivalo, jolloin meikitkin saa pimeinä vuodenaikoina askarreltua nassulle sopiviksi. Välillä musta tuntuu, että haluaisin hommata noita valoja ympäri kämppää valaisemaan mieltä niin hampaidenpesun kuin aamupalankin ajaksi. Se on varma että jos jo mietitte mitä toivoisitte lahjaksi, en osaa ehdottaa mitään parempaa arkipäivän ystävää kuin kyseiset lamput. :)

Seuraa Bloglovinissa!

- Herminica

hazy mornings

Hello people, it's new week and new plans. I've been feeling sososo tired the last few days, since I've been keeping my promises and not been sleeping late. It also means I've been getting tons of school works done, so it has been worth it. I just wish I would get used to this rhythm and feel energetic in the mornings without having to pour a pot of hot coffee down my throat the second I get up out of bed. Well, maybe one morning I'll get to be surprised with that natural energy flow. The weekend that I was looking forward to in the last post I made was not that great after all. It was all work and zero fun, since H has tones and tones of stuff, and even those three days weren't enough for getting her and our little sister moved to a new apartment. So yes, I visited them in Kuopio and helped them move. The weirdest part is that last Thursday I was helping my friend to move (I should be a pro at that considering the amount of practice I've gotten the last week!) and there were four us girls to pack and move the boxes and it only took us around three hours. Honestly it was the easiest move I've ever done, and H's and Sabina's was the hardest.

Last weekend me and H were visiting Mikkeli. Mostly I saw my friends, but on Sunday we had a lovely day with just the family. Next Sunday it is the Fathers day, and unfortunately at least I (and I'm guessing neither H or S) wont be able to visit our parents that weekend. So we planned a little surprise for our father. We already bought him a card and gift and next Sunday I hope he wont notice us missing while receiving his gift. But more of that on Sunday, since we don't want to ruin the surprise, do we.

And to let you guys now, that we will be doing our summer trip 2013 posts soon. I don't remember if H already told that she (or someone) lost the memory card where most of our pictures were on, but we've now found it and will be doing trip posts shortly. 

- evi

Good morning dirty mirror!

Follow our blog on bloglovin

Moving day

Last autumn, last views from my balcony / Viimeinen syksy ja näköala tältä parvekkeelta

One of my favourite breakfasts for maybe last six months: oatmeal, strawberries and protein pudding, delicious! / Yksi lemppariaamupaloistani viimeisen puolen vuoden aikana: kaurapuuroa, mansikkaa ja protein puddingia! 

Guess what this girl has been up to this whole day and will be doing for at least next two too? Well packing and cleaning, being happy but also sad. Baked a “moving pie” and decorated in my mind. Luckily I’m familiar with all this moving that it really goes as well as the mice run through the holes – fast and without anything to worry about! This will actually be my fourth home since I moved on my own… and during every summer I have lived with my parents while I have worked there.

It hasn’t been that easy for me for last two weeks. I have had exams to pass and essays to write. I even took one week off from school just to be able to relax with my love ones. I managed to get some long night sleeps and celebrate my good friend´s birthday! This girl hasn’t been out like this for a long time and it really was a much needed take off with great people! 

Now all I have to do is to show those moving boxes who is the boss (right after this night). It will be my last night in this home. I hope I will sleep well, because I manage to be one of those who see something nostalgic in everything; “Aa the last strawberry this summer, the last time I see this view from this home for this summer, the last deep breath of this lovely scent for a while…” we could continue with the list :D I may secretly  be hoping for that this home doesn’t really vanish anywhere… even though the new home is lovely too. Laku noc now, means Good night!

Follow our blog on Bloglovin!

Arvatkaapa mitä tämä tyttö on tehnyt koko päivän ja tulee tekemään vielä ainakin seuraavat kaksi? No pakannut ja siivonut, iloinnut ja surenut. Leiponut muuttopiirakan ja mielikuva-sisustanut. Onneksi tämä muuttaminen on jo niin tuttua hommaa, että homma menee putkeen gerbiilin lailla -nopeasti ja ilman huolen häivää! Taitaa olla mulle porukoilta muuton jälkeen jo neljäs oma koti... ja joka kesä oon muuttanut (en täysin) porukoille asumaan töiden ajaksi hehe. 

Eipä tässä allakaan ole ollut kovin löysää, tenttejä on ollut muutama ja raportteja kirjoitettavaksi saman verran. Onneksi oli oman syysloman ja rentoutumisen aika rakkaiden kanssa, tuli ladattua akkuja taas pitkillä aamu-unilla ja vietettyä hyvän kaverin synttärijuhlia V.I.P. teemalla! Pitkään aikaan ei ole kyllä tämäkään tyttö juhlinut, teki kyllä hyvällä porukalla oikein hyvää! :) 

Nyt vaan astetta tarmokkaammin pahvilaatikoita reunuksista kiinni näiden yöunien jälkeen. On muuten viimeiset yöunet tässä kodissa. Toivottavasti saan unta palloon, satun olemaan nimittäin niitä jotka herkkistelee kaiken suhteen; ”Aa viimeinen kesän mansikka, viimeinen näköala tänä kesänä tästä kodista, viimeinen hengenveto tätä rakkaan tuoksua taas vähään aikaan...” lista jatkuu loputtomiin :D Saatan salaa toivoa että tää kotikaan ei oikeasti katoaisi mihinkään... vaikka uusikin on ihana. Laku noc, eli hyvää yötä!

Seuraa Bloglovinissa!

- Herminica 

Monday and the upcoming week

I've been going crazy with taking selfies, because my skin has been just perfect lately. Normally its so dry it almost hurts and I have to fight not to scratch my skin off. That's how irritated it gets. I actually did a honey treatment to my skin the other day and it helped a lot. It removed all the dead skin cells and hydrated my face. Next time I'm planning to add some virgin olive oil to the mask for even more moisturizing effect. And I'm even considering using natural oils as my night creams. We'll see if that keeps my skin moisturized trough the winter. 

Winter came early this year. I am already sleeping with wool socks and long sleeve nightgowns and I cannot get out of bed without dragging my blanket around with me. This morning waking up was soso hard. Luckily I got some delicious breakfast and I wasn't in a rush to school. I had just one test at 12 PM. Otherwise I've just done my grocery shopping for the week, made my self dinner and now I have to concentrate into school work for couple of hours. I have pretty easy week ahead and some nice plans for the weekend, can't wait;).

- evi

Follow on bloglovin.

Random update

This girl has started writing her bachelors degree! I never thought this day would come when I first time entered the doors of my Uni two years ago. Sure I knew this day would come, I didn't seriously believe someone or something would make the time stop (though sometimes, especially in summertime I wish time would stop), but whoo how fast the time has past. In high school I could easily see how I had grown up physically and psychologically. Then looking back made the time spent in high school seem forever, because so much had happened. And when the final exams came, I was ready. But am I ready now? To be honest I feel like I am still the same girl who graduated from high school in 2011. Have I learned something new? Have I grown up? Nope.

Tämä tyttö on alkanu kirjottaa kanditutkielmaa! En ikinä uskonut tämän päivän koittavan, kun ensimmäisen kerran astuin yliopistoni ovista sisään kaksi vuotta sitten. Tietysti tiesin tämän päivän tulevan, en tosissani luullut että jokin saisi ajan pysähtymään (vaikka toisinaan, etenkin kesäaikaan toivoisin, että niin kävisi), muttaa whoo, miten nopeasti aika onkaan kulunut. Lukiossa pystyin selkestäi näkemään kuinka olin kasvanut sekä fyysisesti että psyykkisesti niiden kolmen vuoden aikana. Tuolloin kun muistelin kuluneita lukuvuosia, lukioaika tuntui loputtoman pitkältä, sillä niin paljon oli ehtinyt tapahtua niin lyhyessä ajassa. Ja kun tuli yo-kirjoitusten aika olin valmis. Mutta olenko valmis nyt? Jos totta puhutaan tunnen olevani yhä se sama tyttö, joka valmistui lukiosta vuonna 2011. Olenko oppinut sen jälkeen jotakin uutta? Olenko kasvanut? En.

Sure I have still 3 years left at University and I still got time to learn and grow up. And of course I have learned how to cope by myself. Two years living on my own has done its work, so I am not a child in that matter. No, I think the thing that bother me is that I see so meany people go through full calenders day after day and I just wonder how do they do that without stress, burn outs, panic? Does it come with age or what the heck? Sometimes I think those people are true life's supermen and -women. And sometimes I wonder if it's all just and act.

Tietysti minulla on jäljellä vielä kolme vuotta yliopistossa, joten minulla on enemmän kuin tarpeeksi aikaa kasvaa aikuiseksi. Ja tietystihän minä olen oppinut tulemaan toimeen omillani. Yksin asuminen kahden vuoden ajan on tehnyt tehtävänsä, joten en ole kuitenkaan lapsi enää. Minua häiritseekin oikeastaan se, että katselen niin monien ihmisten ahtavan kalenterinsa täyteen päivästä toiseen ja ihmettelenkin miten he selviävät sellaisesta elämänrytmistä ilman stressiä, loppuun palamista tai paniikkia? Tuovatko lisävuodet elämään stressinhallintataitoja, vai mitä ihmettä? Toisinaan kuvittelen niiden ihmisten olevan tosielämän supermiehiä ja -naisia. Ja toisinaan mietin onko se kaikki pelkkää esitystä.

I cannot wait for next summer, because then my bachelors degree will be done and hopefully I will look back so meany experiences wiser and be able to laugh at my insecurities. And yet I don't wish the time would pass that quickly because these last two years have just flown away. If I could go back and change something about my college years, I would ban sleeping late at working days, because after you loose that rhythm, it is sosoososoosososo hard to get back. This school years promise: I will not sleep late at any working day, unless it is a Sabbath.

En jaksa odottaa ensi kesää, koska silloin kanditutkielmani on valmis. Toivottavasti voin tuolloin muistella kulunutta vuotta ja naureskella tämänhetkiselle epävarmuudelleni niin monia kokemuksia viisaampana. Ja silti en toivo, että aika kuluisi nopeammin, sillä viimeiset kaksi vuotta ovat vain liitäneet ohitse. Jos voisin palata ajassa taaksepäin ja muuttaa jotakin yliopistovuosiltani, kieltäisin itseltäni myöhään nukkumiset arkiaamuina. Nimittäin kun sen aamurytmin kerran kadottaa, sitä on todella vaikeaa saada takaisin. Tänä lukuvuotena lupaankin herätä aikaisin arkiaamuina, paitsi jos sattuu olemaan pyhäpäivä.

- evi

Follow our blog on bloglovin.