It has recently become one of our family traditions to enjoy the beautiful atmosphere in Stockholm. This weekend was special for one reason: we were all able to go as a one big happy family. While we drove to Turku we listened to the Balkan songs and sang all together the whole journey. At least it was a good way to test how good speakers our new car had! We visited our cousins in Turku on our way to Stockholm and again while coming back home. To Stockholm we went by the Viking Line's Grace ship. Our breakfast was at 04.30 am and we were really tired in the morning because of the party people on that ship... Tired faces turned into happy ones after the breakfast and we really were like a finish cows that saw outdoors first and the only time in their lives :D.
Lähivuosina meidän perheen perinteeksi on noussut Tukholman ilmapiiristä nautiskelu. Tämä viikonloppu oli kuitenkin siitä poikkeuksellinen, että pääsimme kaikki tällä kertaan yhdessä matkaan. Lähdettiin reissuun Mikkelin kautta omalla autolla. Popitettiin koko matka balkanilaisia biisejä ja laulettiin tapamme mukaan kaikki yhteen ääneen. Tuli samalla testattua uuden auton kajarien kestävyys! Turussa poikettiin sekä meno- että tulomatkalla serkkuja moikkaamassa. Lähdettiin Tukholmaan päin illalla Viking Linen Grace -laivalla ja päädyttiin kaikki suht pian unille, jotta jaksettaisiin herätä aamulla klo 04.30 aamupalalle. Kovista unensaantiyrityksistä huolimatta kukaan meistä tuskin nukkui paria tuntia pidempään, sillä naapurihyttien asukkaat onnistuivat huudollaan, ja Evi yskällään, valvottamaan kaikkia. Huonoista yöunista huolimatta päivä lähti käyntiin suhteellisen hilpeällä tunnelmalla eikä väsymyksestä aamupalan jälkeen ollut enää tietoakaan. Oltiin kuin suomalainen lehmälauma, joka pääs laitumelle ekaa kertaa elämässään. :D
After we arrived the first task was to find a nice cafe. It was quite early for any place to be open so we explored the Gamla stan (the old town) and by the time we were ready the clock was already passed 7 am! People came out of their houses and first cafes and shops opened. After a good caffeine shot and another breakfast we got more strength to continue our walk towards the Djurgården. I think we should have taken the step meter with us because at the end of the day we probably had passed 40 kilometers by walking. The atmosphere was so sunny and relaxed and it was really nice to see the sun and get the vitamin D synthesized in skin again. Stockholm really showed the best of it. Cafes, nature and Gamla Stan were special.
Heti maihin päästyämme päivä lähti käyntiin kahvilan ja kofeiinin metsästyksellä. Kello oli tosissaan sen puoli 6 Ruotsin aikaan, joten vaihtoehtoja ei ollut kovinkaan montaa. Onneksi kuvaussessiot ja maisemien ihailu hidastivat matkantekoa sen verran, että siinä vaiheessa, kun päästiin Gamla Staniin, oli kello jo yli 7. Maisemat alkoivat täyttyä aamuvirkuista turisteista ja pikkuhiljaa avasivat myös kahvilat ja matkamuistomyymälät ovensa.
Kofeiinilatauksen jälkeen jatkoimme matkan tekoa satamaa pitkin vanhalta kaupungilta Djurgårdeniin. Tällä reissulla olisi ollut käyttöä askelmittarille, sillä matkaa taidettiin kävellen koko päivän päätteeks taittaa n. 40 km. Meininki oli ihanan leppoisa ja aurinkoinen. Saatiin edes vähän lämpöä kylmään kesään ja D-vitamiinisynteesi ihon kautta käyntiin. Tukholma näytti taas parhaat puolensa etenkin katukahviloiden, luonnon, sataman ja Gamla Stanin osalta.
We never got bored but hungry- hell YES! After going back and forth between few restaurants we ended up eating in Barcelona Tapas Bar. Food was delicious and prized well and two tapas per person was enough in achieving that full feeling in your stomach. One big minus was the way they served the food. H got her food first and dad 15 minutes after that. This led to the situation that we had to start eating our food so that it didn't get cold while dad was still hungry. Luckily every store tends to end well and we all left the place satisfied.
Meno ei perheen kesken käynyt missään vaiheessa tylsäksi, mutta nälkäiseksi kyllä! Pyörittiin ympäriinsä pohtien muutaman ravintolavaihtoehdon välillä. Päädyimme lopulta Barcelona Tapas Bariin tapaksille päivälliseksi. Ruoka oli maukasta, kohtuuhintaista ja kaksi tapasta riitti täyttämään kyllä jokaisen meistä. Ainoana isona miinuksena oli ravintolan tarjoilutapa. Tapakset tulivat pöytiin kaikille eri aikoihin, H sai omansa ensin ja isä 15 minuutin päästä siitä viimeisenä. Tämä johti siihen, että me muut jouduimme aloittamaan ruoan syönnin, ettei se jäähtyisi ja näivettyisi, kun toisella vatsa kurni vielä n. 30 min sen jälkeenkin. Onneksi oli kaikilla vatsa täytenä taas parempi mieli ja käppäilykierros sai jatkua.
Meno ei perheen kesken käynyt missään vaiheessa tylsäksi, mutta nälkäiseksi kyllä! Pyörittiin ympäriinsä pohtien muutaman ravintolavaihtoehdon välillä. Päädyimme lopulta Barcelona Tapas Bariin tapaksille päivälliseksi. Ruoka oli maukasta, kohtuuhintaista ja kaksi tapasta riitti täyttämään kyllä jokaisen meistä. Ainoana isona miinuksena oli ravintolan tarjoilutapa. Tapakset tulivat pöytiin kaikille eri aikoihin, H sai omansa ensin ja isä 15 minuutin päästä siitä viimeisenä. Tämä johti siihen, että me muut jouduimme aloittamaan ruoan syönnin, ettei se jäähtyisi ja näivettyisi, kun toisella vatsa kurni vielä n. 30 min sen jälkeenkin. Onneksi oli kaikilla vatsa täytenä taas parempi mieli ja käppäilykierros sai jatkua.
In the end the whole day was great. Landscape and passers by made the city special by their energy. We sat in many different cafes and enjoyed our time just by eating, drinking, chatting and looking around us. The last cafe was till one of the cutest. It was located in Gamla stan and we ordered hot chocolate from there. It was that same delicious and rich chocolate drink that is often served in Bosnia, Croatia, the rest of Balkans and Italy. That chocolate taste was a good way to end our day before getting back on ship. The only thing we wanted was to get into the sheets ans sleep. This time sleeping was even possible and we were all pleased with that!
Poikettiin päivän aikana myös muutamassa putiikissa, joista mukaan tarttui muutamia vaatteita. Maisemista ja ohikulkijoista välittyi ihana tunnelma jokaisen korkkaamamme katuterassin kupeesta. Kuppi kuumaa teki terää monta kertaa päivän aikana, mutta voiton vei ehdottomasti viimeinen kahvila, missä tilasimme "suklaakaakaota". Se oli sitä samaa samettisen pehmeää ja rikasta, sulaa suklaata sisältävää paksumpaa kaakaota, jota saa aina balkanilla kahviloista NAM! Suklainen unelma oli hyvä päätös sille päivälle ennen tepastelua takaisin Viikkarin satamaan kohti lakanoita ja yöllistä laivamatkaa takaisin Suomeen. Arvatkaa vaan nukuimmeko hyvin tälläisen pitkän päivän ja onnellisen fiiliksen uuvuttamina!
